Kaikki parhaat videopelielokuvat pelisessioidesi väliin!
Sääntömme parhaista videopelielokuvista ovat tiukat, mutta oikeudenmukaiset. Niiden on perustuttava tiettyyn peliin – ei pelkästään kuvitteelliseen pelimaailmaan, kuten Free Guy tai Ready Player One – ja niiden on tehtävä oikeutta pelille. Pelaajat joutuivat pitkään kestämään sen, että heidän suosikkipelinsä vähennettiin halpoihin spin-off-toimintoihin tai hämmentäviin mukautuksiin, esim. Super Mario Bros., mutta näyttää siltä, että nuo ajat ovat takana.
Elokuvastudiot ovat vihdoin ymmärtäneet, että pelien rikkaat maailmat ja kertomukset ansaitsevat menestystä, ja tämä luettelo parhaista videopelielokuvista näyttää juuri mitä voi tapahtua, kun suosikkihahmojamme kohdellaan kunnioittavasti. Jotkut studiot, kuten Ubisoft, investoivat jopa omien elokuvien tekemiseen, ja hyvänä esimerkkituloksena on viimeaikainen Werewolves Within.
Mitä tahansa tykkäät pelata, tässä luettelossa löytyy elokuvia, jonka ajaksi kannattaa laittaa ohjain alas ja hakea ohjaimen tilalle popcornit. Listalla on komediaa, kauhua ja verisiä viimeistelyliikkeitä.
Ratchet & Clank
Huolimatta siitä, että se julkaistiin vuonna 2016, näyttää siltä, että aika on unohtanut Ratchetin ja Clankin elokuvadebyytin. Kyllä, se teki tappiota, ja kyllä, se on täynnä outoja näyttelijävalintoja, mutta se ei todellakaan ole huono elokuva. Siitä saattaa puuttua PlayStation-tasohyppelyjen viehätys ja huumori, eikä se todellakaan ole Pixar-tason animaatio, mutta se on silti loistava tapa käyttää 90 minuuttia. Ratchet ja Clank on energinen, perheystävällinen elokuva, joka tuo Lombaxin ja robotin ainutlaatuisen parin suurelle näytölle – ja tekee sen vielä hauskasti.
Silent Hill
Toki se on paikoin tarpeettoman kömpelö, mutta se tuo varmasti vilunväristyksiä. Jälkeenpäin ajateltuna Silent Hill sopi täydellisesti leikkaamaan keskimääräistä alhaisempien videopelielokuvien paksuutta, joita näytti ilmestyvän muutaman kuukauden välein 2000-luvun puolivälissä. Silent Hill on täynnä kunnollisia näyttelijöitä (mukaan lukien harvinainen näky: Sean Bean selviää hengissä!). Se ei ehkä ole niin loistava kuin elokuvan peliversio, mutta se on silti enemmän kuin tarpeeksi hyvä. Bonuspisteet Pyramid Headin sisällyttämisestä; aivan yhtä pelottava (ehkä enemmänkin) kuin sen videopelivastaava ja näky, joka varmasti piilottaa sinut sohvan taakse kauan lopputekstien rullaamisenkin jälkeen.
Werewolves Within
Werewolves Withinilla ei ole oikeutta olla niin viihdyttävä kuin se on. Se perustuu löyhästi Ubisoftin vuoden 2016 VR-peliin, ottaa pelin keskeisen teeman – pienen ryhmän, jossa kuka tahansa voi olla naamioitu hirviö – ja kutoo sen ympärille älykkään ja hauskan kauhuelokuvan. Metsänvartija Finn saapuu Beaverfieldiin juuri myrskyn osuessa, sähkögeneraattorit sabotoidaan ja pian alkaa löytymään ruumiita. Kourallisesta asukkaita vain yksi voi olla vastuussa, ja ryhmä alkaa antaa periksi vainoharhaisuuksille ja epäilyille. Ohjaajana on Josh Ruben, joka ohjasi, kirjoitti ja näytteli yhtä hyvässä elokuvassa Scare Me:ssä. Tähti Sam Richardson – Veepistä ja The Tomorrow Warista tuttu – tekee Finnistä yhtä hauskan ja miellyttävän, ja What We Do In The Shadows -fanit näkevät mielellään Harvey Guillénin kukoistavan toisena puoliskona teknologiamiljonääriparista.
Mortal Kombat (2021)
Vuoden 2021 mukautus Mortal Kombatista sijoittuu listalle pelkästään taistelukohtauksien takia. Siinä on myös niin paljon verenvuodatusta, että tekoverivarastot ovat varmasti kuivaneet tuotannon aikana. Päähenkilö Cole Young (Lewis Tan) on uusi lisäys Mortal Kombat -universumiin, mutta hänen kohtalonsa taistella Mortal Kombat -kilpailussa tarkoittaa, että saamme nähdä fanien suosikkeja toiminnassa, kuten Sub Zero ja Sonya Blade. Toki vuoropuhelu on hieman hankalaa, mutta näitä hahmoja lyödään päähän paljon, joten on ehkä ymmärrettävää, etteivät he lausu Shakespearea. Jos olet taistelusarjan fani tai haluat vain irrottaa aivosi ja rentoutua julmia viimeistelyliikkeitä katsoen, tämä elokuva on sinua varten.
Warcraft
World of Warcraft oli juuri kypsä Hollywoodille. Blizzardin kruunujalokiven elokuvaversiota on haukuttu Lord of the Rings -kopioksi, mutta se on täynnä monenlaisia tarinoita, ja kaikki ohjataan indie-rakkaan Duncan Jonesin vakaassa kädessä. Se ei ole pelkästään kaikkien aikojen tuottoisin videopelisovitus (kirjoitushetkellä), joka on tuottanut 433 miljoonaa dollaria, vaan se päättää antaa Warcraftin maailmalle (heh) jalustan jolla seistä – ja se on kaunista.
Elokuva kompastelee ylisuorittamisesta, mutta se on silti erikoisuus videopelielokuvamaailmassa: se on elokuva, joka ei pelkää ottaa riskiä, vaan nakkaa valtavan budjetin arvostetulle ohjaajalle ja antaa hänen puuhata vapaasti lähdemateriaalin kanssa. Lisää tällaista, kiitos.
Sonic the Hedgehog
Sonic the Hedgehog -elokuvan varhaiset merkit eivät näyttäneet hyvältä. Fanit reagoivat sinisen otuksen alkuperäisiin suunnitelmiin niin negatiivisesti , että elokuvantekijät palasivat digitaaliseen piirustuspöytään. Kun elokuva vihdoin julkaistiin tänä vuonna, se voitti yleisön Ben Schwartzin innostuneen äänityön ja Jim Carreyn esittämän Dr. Robotnikin ansiosta. Elokuva seuraa Sonicia ja montanalaista sheriffiä, kun he yrittävät vältellä Robotnikia ja jäljittää Sonicin ikoniset renkaat. Jatko-osia on jo suunniteltu.
Resident Evil
Resident Evil -elokuvasarja sisältää niin monta osaa, että niiden joukosta voi olla hankalaa valita parasta. Elokuvat vaihtelevat hämmentävästä ponnistuksesta, joka on Afterlife, alkuperäiseen ja (luultavasti) parhaaseen. Se on virtaviivainen ja pyörii vain Resin rönsyilevän tarinan reunoilla, ja hyvästä syystä: painopiste on toiminnassa. Tämä saattaa haitata joitakin katsojia, mutta vuonna 2002 hitaasti etenevä jännitys kartanon läpi ei olisi vain osoittautunut niin kineettiseksi ja viihdyttäväksi kuin tämä sarjan ensimmäinen elokuva. Milla Jovovich on poikkeuksellinen Alice-roolissaan (ja rehellisesti sanottuna hän ei saa tarpeeksi kiitosta) ja leffan käänteet ovat nopeita ja jännittäviä. Iso suositus!
Assassin’s Creed
Assassin’s Creed -elokuvan julkaisun jälkeen tuntui, että videopelielokuvat astuivat valokeilaan ensimmäistä kertaa. Siinä, missä muut hylättiin kummallisuuksina tai vain tietylle yleisölle, Assassin’s Creed yritti muuttaa tämän kaiken vakuuttavalla tarinalla pelin tapahtumista.
Pääosissa Michael Fassbender, Marion Cotillard ja Michael K. Williams, Assassin’s Creed on elokuva, josta ei puutu tähtiä. Leffa sisältää vakuuttavan näköisiä Animus-seikkailuja 1400-luvun Espanjassa ja parkour-raskasta toimintaa kunnioittaen lähdemateriaalia mutta menemättä kuitenkaan liian pitkälle. Se on saattanut tuottaa pettymyksen joillekin faneille ja elokuvan katsojille, mutta sille kannattaa antaa uusi mahdollisuus.
Tomb Raider (2018)
Tomb Raider palaa suurelle näytölle antamalla meille haavoittuvamman Laran ja elokuvan, joka ei aivan puhkea kaikkien aikojen suurimmaksi toimintaelokuvaksi, mutta on kuitenkin tervetullut kunnianosoitus yhdelle sukupolven hienoimmista peleistä.
Vaikka elokuva kulkeekin enemmän omaa polkuaan kuin ottaa ideat suoraan pelistä, Alicia Vikander antaa meille elämää täynnä olevan Laran ja hahmon, joka näyttäisi olevan mielummin kotonaan Lontoossa kuin penkomassa kadonneen valtakunnan hautoja. Tomb Raider on varmasti videopelielokuvien vedenjakaja: se ei enää tyydy olemaan muiden varjossa vaan tämä on voimakas teos, joka on täynnä tähtitaitoa, ja joka saattaa avata oven entistä enemmän videopelien aarteille.
Detective Pikachu
Tässä se on: paras videopelielokuva. Hetkellä, kun saimme selville Ryan Reynoldsin – itse Deadpoolin – näyttelevän pientä keltaista kaveria, tiesimme, että Detective Pikachu tekisi oikeutta Pokemon-brändille. Elokuva keskittyy 21-vuotiaaseen Tim Goodmaniin, joka haluaa vain löytää kadonneen yksityisetsijäisänsä Henryn ja tekee yhteistyötä Pikachun kanssa. Paljon CGI:tä, paljon sentimentaalisia juttuja perheestä ja – mikä tärkeintä – tarpeeksi vitsejä.
Ohjaaja Rob Letterman johtaa eklektistä näyttelijäkaartia, johon kuuluu poplaulaja Rita Ora, Bill Nighy, Ken Watanabe ja DJ Diplo, mutta eniten erottuu rakkaus ja huolenpito, joka annetaan Pokemon-maailmalle.
